Juluma Ölökky + Hossa 23.-25.5.2014

Tämänkertanen reissu jäi vuoden 2014 viimeiseksi tämmöseksi retkiviikonlopuksi. Samalla se oli tähän astisista retkistäni haastavin koettelemus.. Ihan hiki tullee ku päiväkirjasta lueskelee silloisia tunnelmia :´D

Perjantai-iltana startattiin Ölökyn Ähkäsy n. 21.30 JulmaÖlkyn P-paikalta vastapäivään.

Luvassa oli kivinen tie ^^

Musto kahtoo että ollaampa korkialla!

Nalleki muka kahtoo.

Perillä Ölkynperän laavulla olin ehkä puolenyön aikaan. Kaveri oli taas nopsampi ja muistelen kuulleeni halon hakkuun, ja sen voimin sitten viimeset rutistukset talsin. :D Ilta oli lämmin ja taival raskas ja hikinen, olin uupunut.

Mukana kulki jonkin verran ylimääräistä painoakin, joka ei tavanomaisessa maastossa olisi ollenkaan rasittanut, mutta tässä kaikki ylimääräinen väsytti lisää. Jos oisin tienny, en ois ottanu! No mutta saatiinpa syyä tortillapitsoja ja olikos mukana vielä viinirypäleitä ja kirsikkatomaattejakin :´D  Pari hyttystäkin surrasi välillä korvissa, mutta ei onneksi liian haitoiksi asti ollut.

Lauantaina aamupuuhiin noustiin 8 aikaan. Uni olis vielä maittanut, mutta fiksumpi oli nousta, kun kaveri uhkasi kirveellä ^^ (Oikeesti, suosittelen kirjottaan kyllä retkipäiväkirjaa! :´D) Tälle päivälle oli luvannut hellettä ja sen huomasi jo aamuhommissa, hiki virtasi. Onneksi en tiennyt millainen taival oli edessäpäin, oisin saattanu palata samaa reittiä takaisin. :D Luulin kyllä pe osuuden olleen raskas, mutta lauantain pätkä se uskomaton olikin! TUSKIEN TAIVAL! ( :D )

Pekonipannun putsaus meneillään kai 8)

Elämäni pisimmät 5km alkoi, kyllä oli usko koetuksella.

Tässä vaiheessa näyttää vielä lepposalta :D

Jyrkkiä nousuja ja laskuja jatkuvasti, lähemmäs +30 astetta ja suoraa auringonpaahdettakin iso osa matkasta. Tuntivauhti lienee ollut 1km/h.

Näköalapaikka

Siellä se E on vastakkaisella rinteellä oottamassa!

 Kaveri tosiaan jäi jokaisen rotkon kohdalla odottamaan että minäkin selviän toiselle puolen asti hengissä. <3

Väsymys alkoi painaa niin ettei jalka meinannut nousta. Välillä oksetti ja päätäkin meinasi särkeä. Vettä meni pari litraa, mutta olisi saanut enemmänkin varmasti mennä, ja naposteltavaakin olisi pitänyt tiheämmin napata, vaan ei sitä kai väsyneenä sitten hoksannut.

Sorruin aivoameeboihin janoisena, kun E (<3) täytti minun vesipulloni raikkaalla purovedellä. NAM!

Pieni rinkaton tauko.

Häirittinköhän minä Sallia ^_^

Loppumatkasta askel oli niin horjahtelevaa, että on ihme, kun en vierinyt mitään rinnettä alas! (hehe XD) Onni on myös hyvät kengät, nilkat muljusi myös väsymyksestä välillä miten sattuu. Niin se tämäkin osuus kuitenkin päättyi, vaikka luultiinkin jo toisin. P-paikka ei ole ikinä näyttänyt niin hyvältä!

Ekana käytiin vähän peseytymässä, rohkea E ihan uimassakin. Kahvila oli kiinni, mutta valmisteltiin katoksessa lounasta. Uupunut ja väsynyt olo, nälkääkään ei tajunnut, ennen kuin sai ekan lusikallisen pastaa suuhun. Sitten menikin helposti pari  meetvurstinäkkäriäkin.

Lounaan jälkeen ummistin silmät muutamaksi minuutiksi. Yksin olisin varmasti luovuttanut ja jäänyt siihen nukkumaan. :P Jollain sisulla jatkettiin kuitenkin n. 3km Ala-Ölkyn laavulle.

Tämä osuus oli paljon helppokulkuisempaa maastoa, mutta oma vauhti oli silti hidasta ja hoipertelevaa, jaloissa oli lyijypainot ja - - - (en muista ennää mitä, ku keskeytin kirjotuksen! :o - - - Oikeesti päiväkirjamerkinnät <3 XD ) Noh, sen muistan, että tuollakin kivisellä polulla kompuroin noihin kiviin ihan vaan silkasta väsymyksestä. :D

Kaveri huolehtii etten mie eksy <3

Yöpaikalle saavuin n. 18.30 ja tuntui että olis voinut painua suoraan unille. E alkoi lätynpaistoon, joten pitihän se koittaa tankata vaikkei nälkää tuntunut. Kummasti sitä ruokaa sitten kuitenkin upposi kun syömään alkoi, soppaa, makkaraa, lättyä, kaakaota (mintulla). Siitä se olo alkoi paranemaan.  Nukkumaan n. 21 aikaan, yöllä lämmintä  ~+10, hyvin tarkeni.

Sunnuntaina herättiin 8 aikaan. Nukuin siis vielä pari tuntia, vaikka heräsin aamuyöllä NÄLKÄÄN, ekan kerran koko retken aikana! :D

Aamupalaksi pekonit halloumilla, soppa, suolanen soppa, kaakao, rokiroud.. Trangiallekin tuli käyttöä toistamiseen, kun aamu oli sateinen.

10.30 lähettiin takaisin kohti autoa, samaa reittiä eli n. 3km. Vettä satoi, kastuttiin. Autolle saavuin n. 11.30, eli vähän nopsempi tahti sentään jo hyvän levon päälle.

Koirillaki pittää olla oma ikkuna niih!

Semmone pitkula rengas.

Suunniteltu reitti jäi muistaakseni aiottua lyhyemmäksi, kun aikomus oli kiertää Värikallion rengaskin. Kunto tuli vastaan. Itselleni tämä oli näin jälkikäteen ajatellen liian vaativa. Ei sitä tiiä jos uudelleen tulee joskus käytyä, jos sattuu olemaan kunto parempi.. 8) Nojaah voi olla että pysyttelen tuolla oikealla puolen kanjonia, talsin edestakasin.. :´)

Pudiksella jo jonkulaisena retken päätösrituaalina kotimatkalla heseateriat. :) Täytyy vielä mainita, että onni on hyvä retkikaveri! Eemeli huolehti minusta taas kerran ihan viimesen päälle hyvin, vaikka kai tuo itekkin on varmaan väsyny ollu ainaki tällä reissulla.. Vaan niin se hoiti kaikki valmistelut sun muut ja tosiaan piti huolen etten jää rotkoonkaa mätäneen. Kiitos Emma! <3

PS. Muurahainen puri minua lauantaina pohkeeseen! :O :´/